Sitoumus

Kaikki alkoi kaksi vuotta sitten, kun join viikonloppuisin itseni humalaan, mässäilin grilliruualla ja skippailin illan jumppia. Tilanne karkasi käsistä, kun muutin vuodeksi aupparoimaan Britteihin, söin ja join tuplasti enemmän kun kotona ja jätin ne vähäisetkin jumpat pois aikatauluista. Tulos näkyy tänään, tässä ja nyt.

Kiloja on kahdessa vuodessa kertynyt varmaan parisenkymmentä lisää, vaikka vaa'alle en aio vieläkään astua mutta vaatekoko on kasvanut pahimmillaan huimat neljä kokoa. Paluu takaisin kokoon 42 tulee olemaan kivinen tie mutta halu olla normaalikokoinen on kova! Ja kyllä puhun normaalikokoisesta, koska aidosti isoluisella ja 175 senttisellä tyttölapsella ei ole toivoakaan mahtua paljoa pienempiin vatteisiin, vaikka läskiä ei luitten päältä löytyisi yhtään.

Motivaatio tähän kaikkeen lähtee rakkaudestani vaatteisiin, haluan shoppailla kaupoissa miettimättä mahdunko telttaan, peittääkö se muffinssivatsani tai meneekö kaupan isoimman hameen vetoketju siltikään kiinni. Toinen syy kumpuaa ikuisesta väsymyksestäni. Olisi mahtavaa herätä virkeänä ja haluta aidosti lähteä lenkille eikä istahtaa television ääreen suklaamurokuppi kädessä. Kolmas ja viimeinen syy on taloudellinen, tuhlaan rahani ruokakaupassa paskaan. Ostan herkkuja, hiilihydraatteja ja vain harvoin vihanneksia ja vaikka tuo paska olisikin periaatteessa halvempaa, niin nälkä niillä ei lähde. Ruokavalio lähtee elämäntaparemontissa siis ensimmäisenä muutoksen alle, suklaamurojen tilalle monivilja fitnessiä, pastan tilalle salaatit ja proteiinit ja suklaaherkkujen tilalle kirsikkatomaatteja ja mansikoita.

Totaalikieltoihin en ole koskaan uskonut, joten päädyin yhteen herkkupäivään viikossa. Lauantaisin saan syödä mitä haluan, leipoa kakkuja ja tilata pitsan, mutta ehtona on pitää päivän liikuntasuoritus silti ohjelmassa. Viikossa saa myös olla yksi pasta päivä herkkupäivän lisäksi, koska en tiedä mitään parempaa kuin voilla höystetty tuorepasta parmesaani kuorrutuksella. Vaalea pasta saa kuitenkin väistyä moniviljan tieltä!

Liikunta on jäänyt kalenteristani kokonaan pois mutta huomisesta eteenpäin viikosta on löydyttävä vähintään kuusi 50 minuutin liikuntasuoritusta. Aloitetaan pienestä ja korotetaan panoksia sitä mukaa kun kunto kohenee takaisin parin vuoden takaiseen huippupiikkiin.

Tässä blogissa siis nähdään ruoka- ja liikuntapäiväkirjoja, peilikuvatuntemuksia, tuskailua toivottavasti kipeiden lihaksien kanssa sekä järjestelmällistä ja rehellistä seuraamista tapahtuuko elämäntaparemontissa mitään.